"Pesäpallon Ilosanomaa"

Oli vuosi 1993, kun Tepi astui Kiteen Urheiluaittaan Jukka Hakulisen pakeille ja anoi paikkaa c-poikajoukkueeseen. Sain paikan ja ensimmäisen pelin ollessa kohdallani piirisarjapelissä lukion kentällä vastustajalla Kulholla oli 8 pelaajaa matkassa! Jukka kysyi voisitko Jarmo pelata Kulhossa yhden pelin? Totta kai oli vastaus. Huom! Eka matsi ja 5 hihaan 2 polttaja ja myrkyn vihreä tuulari päällä, KiPalla numerolla 1 vastaan asettui muuan Jukka Nevalainen ja löi kakkospussiin, en muuten polttanu!!! Jäi mieleen kuitenkin se etten  tiennyt mitä merkillä tarkoitetaan ja toin kuitenkin juoksun!

Siitä lähti Teukan ura alkuunsa ja olin intohimoinen kannattaja ollut kolmospuolen vanhassa katsomossa, jossa erityisesti jäi mieleen joku Avonius Värtsilästä (Marja-Liisa tietää) niiden mukana oli hyvä huudella!! Ja se mikä jäi mieleen niin Imatraa vastaan ottelut, kun kinnasmies ja cheerlaederit tulivat Rantakentälle, oli muuten tunnelmaa. Yksi mieliinpainuvimmista muistoista on Hyvnkää ottelu joskus, kun piti liian pehmeän etukentän takia siirtää ottelua, että kenttämestari piirsi uudet rajat. Ottelussa nähtiin todella kuumia tunteita eikähän vähiten ollut osallisena Kari Kuusiniemi lautasen äärellä, heitti muunmuassa syöttölautasella kesken pelin ja ei korttej ja mitään, taidettiin voittaa se ottelu!!!

Tästä eepoksesta tulisi aika pitkä jos kertoisin kaikki muistoni ja hetkeni mitä olen KiPa vuosina saanut, mutta pyrin lyhkäiseen kerrontaan! Se mistä Tepi nimi sai juurensa oli Antti Järvinen/Pekka Arffman akseli, jotka toivottivat lämpimästi hutsin saliin treeneihin tervetulleeksi Teppo Nummisen ja homma on jatkunut näihin päiviin saakka!

Olen kolunnut seura elämässä läpi ihan kaiken, ollut valmentaja, huoltaja, hieroja, joukkueenjohtaja, pelinjohtaja, toiminnanjohtaja, junioripäällikkö, johtokunnanjäsen, junioritoimikunnanjäsen, junioritoimikunnanpuheenjohtaja, kenttämestari, makkaranpaistaja, yleisönhuudattaja...

Se mistä 1993 haaveilin, oli että joskus olen Superin mukana. Sain toteutettua haaveeni viimeisen päälle ja etenin ihan kohtuullisen ylhäälle, mutta sitten tuli vuoden 2013 keväällä helmikuussa hetki, että ilmoitin seurassa ettei kyseinen Herra jaksa enää nykyistä toimenkuvaa, on seuran etu ja myös oma etu, että etsitään uusia ideoita ja energiaa!!!

Olen kokenut suomenmestaruudet ja mitalit, myös karsintapeikon jne.... mutta mitä kaikkein eniten olen saanut tästä asiasta niin IHMISET, joita tulen arvostamaan lopun elämääni!! Ei minulle merkkaa jonkun Pasi Pirisen meriitit, Sami Partasen "Ilopillerimäisyys" (minua kohtaan wit...lu), Petri Raittilan lyödyt tärkeässä paikassa, Sami Aholan kuninkuudet, Toni Kohosen vuoden lukkariksi tuleminen, Tuomas Holopaisen fanitus KiPaa kohtaan, Vesa Varosen äärimmäinen tietämys, Veli Haapasalon kaikki kärjestyy mentaliteetti jne.. OLEN ERITTÄIN KIITOLLINEN JA OTETTU, ETTÄ OLEN SAANUT ESIMERKIKSI YLLÄ MAINITTUJEN HENKILÖIDEN KANSSA TOIMIA, HE OVAT VILPITTÖMÄSTI SYDÄMMELLÄ TÄSSÄ MUKANA JA HE ARVOSTAVAT MINUA!  Suurin asia on ollut saada tästä itselle loistavia ihmissuhteita ja kokemuksia/elämyksiä!!! Yksittäinen suurin tekijä löytyy kotonta ja se on Anne Timonen, hieno nainen, että on jaksanut tämän ruljanssin!!! Seura elämästä voin nostaa yhden yksittäisen henkilön esille ketä ilman en olisi nyt kirjoittelemassa on Janne Taskinen, tulen hänelle nostamaan hattua läpi elämän!

Persoonani on aika eläväinen/sosiaalinen, vai mitä Ville Posti? Olen vetänyt joukkueessa Nauravan Kulkurin Roolia ja viimeiseksi Suomen Pesäpalloliiton puheenjohtajan Unto Väisäsen roolia. Olen vaan sellainen, että haluan ihmisten viihtyvän seurassani ja tehdä iloiseksi!

KiPa tulee olemaan vahva kaudella 2014, siellä on uutta intoa ja energiaa, myös pohjaanmaalaista hulluutta sopivasti! Olisi ollut hienoa tutustua tuohon "gorillaan" paremmin? Ehkä jossain vaiheessa? Uskon vakaasti, että saan heittää peruukin päähän syksyllä 2014, kun pudotuspelit ovat parhaimmillaan! Tilli pidä huoli.

terveisin, Tepi alias Jarmo Timonen

Eka matsista tähän päivään.

Meinasin aluksi, että en kirjoita pesäpallosta yhtään mitään, mutta kirjoitan kuitenkin, kun en mistään muustakaan tiedä mitään. Tämän kirjoituksen tarkoituksena oli avata lukijoille pesäpallon vaikutusta elämääni ja ehkä jopa vähän aukaista sielunmaisemaani, mutta eipä minusta siihen ollut. Tarkoitus oli mennä pinnan alle, mutta ei se ollut tällä kirjoitustaidoilla ja ennen kaikkea nopeudella mahdollista. Tämän tarinan olisi voinut kirjoittaa normaaliin perisuomalaiseen tyyliin negatiivissävytteisesti esim. kertomalla tappioista, loukkaantumisista, epäonnistuneista leikkauksista, poliisin tunnistusrivissä olemisesta, sopupeleistä, pieleen menneistä ihmissuhteista, ajan puutteesta, seuran vaihdoista, katsojien ja vastustajien huutelusta, lehdistön kirjoituksista, taloudellisesta epävarmuudesta, mutta enpäs anna tämän hetkiselle mielentilalla valtaa. Seuraavat rivit eivät ole testamenttini pesäpalloväelle, vaan kertokoon, että olen antanut pesäpallolle koko elämäni, mutta saanut vielä enemmän.

Kaksiviikkoisena eka pesismatsissa, rotinalahjaksi maila, ukki ja isä veljineen pelasivat, joten polku olisi valmiina, ei puuttuisi kuin oma kiinnostus. No, sitä ei puuttunut, joten laji vei mennessään. Seitsemän vuotiaana oli kotipihahöntsäilyt aika vaihtaa ”oikeaan” pesikseen ja liityin IPV:n f- poikiin. Neljä vuotta kestänyt Reds- ura vaihtui KiPan peliasuun, koska halusin menestyä. Menestys ja määrätietoisuus ovatkin ohjanneet valintojani poikasesta aina tähän päivään asti. Kiteellä mitaleita ja Itä- Länsi- edustuksia alkoi tulla, joten nälkä kasvoi entisestään. Isot pelimäärät ja parhaimmillaan neljässä joukkueessa pelaaminen vaativat erikoishuomion, sillä sukua ja varsinkin äitiä tarvittiin kyydityspuuhiin alvariinsa, että pääsin harrastamaan. Yläasteen jälkeen muutin Varosille Kiteelle ja samalla pääsin Superin harjoitusrinkiin 16- vuotiaana. Yksi lapsuuden unelmistani toteutui seuraavana vuonna pelatessani ensimmäisen pelin Superpesistä kesällä -97 ja toinen -99 voitettuamme mestaruuden. Siinä oli aika tiivistetysti taustaa, mistä lähdettiin liikkeelle ja seuraavaksi vielä tiiviimmin siitä, mitä kaikkea pieni saarelaispoika on päässyt kokemaan, kun on vaan halunnut pelata pesistä ja seurannut unelmaansa. Moni ovi on avautunut ja monia uskomattomia juttuja olen saanut kokeilla, kun on vaan tarttunut tarjottuihin tilaisuuksiin. 

 Lukuisia otteluita, voittoja, tuuletuksia, mestaruuksia, mitaleita, Itä-Länsiä, ulkomaanleirejä, yli 50 suoraa tv- ottelua, haastatteluja, lehtijuttuja, Urheilu- ja tulosruutuja, kaksi omaa radio- ohjelmaa, Speden Spelit, Hiki- ohjelmassa lajin vaihto, kolumneja, blogeja, vetovinkkejä valtamediassa, julkkisotteluita säbässä ja fudiksessa, harrastuksesta ammatti, levytyssessio, dj-keikkoja, bingoisännyyksiä, yritysluentoja, esitelmiä, makkaran paistoa, kahvin jakoa, oikeita töitä, suhdeverkostoja yrityksiin ja kummisetiin, koulukierroksia, oikeita faneja (Asko), esikuvana oloa, kavereita, ystäviä ja ennen kaikkea vaimo ja perhe. Yhteinen nimittäjä pesäpallo, aika hassua. Listalta puuttuu ainakin tyttöystävät ja kun olin koiranäytöksessä purtavana, mutta niin varmaan paljon muutakin. Ja jotenkin tuntuu, että lista täydentyy, sillä tarinahan jatkuu. Monta juttua voisi avata yksityiskohtaisemminkin, kuten naruhyppy Ellenin kanssa, mutta kiire on kiire. Kysymykset voi lähettää seuran sähköpostiin, jos jotakin oikeasti kiinnostaa, eri asia on, että vastaanko.

Topi kyseli kivistä ja sulkapallosta. Keräilen kentältä tosiaan kiviä taskuuni lähinnä kentänhoidollisessa mielessä, virhepomppujen välttäminen omalla pelipaikalla pääsyy. Sulkapalloa pelasin poikasena, mutta saavutukset enemmän juttupuolella. Siis jos ja jos. En ihan saanut sm-mitalia alle 14- vuotiaissa, joten lajivalinta selkiytyi menestyksen perusteella automaattisesti. Se oli sitten tämä kausi tässä, kiitän omasta puolestani lukijoita ja joukkueen mukana eläjiä. Kiitos. – Sami Partanen –

Ps. ”Ei kunnon mies sano koskaan Ei”:, Matti ja Teppo Ruohonen

Kyllä kyllä! Nakki napsahti meikäläiselle tällä kertaa, mutta ei auta kun jotakin väsertää. Tänään oli paluu koulun penkille ja jännältähän se aluksi tuntui. Seuraavan parin vuoden opiskelut tapahtuu tanhuvaaran urheiluopistolla ja näin ensimmäisen päivän jälkeen ihan mukavalta vaikuttaa, mutta se siitä. Meinasin kirjoitella hieman taustoja erästelyhommistani, joissa vietän paljon aikaa pesiksen ohella. Kevät- ja kesäaika menee lähinnä kalastuksen parissa ja syksyt talvet enemmänkin metästellen.


Kalastushommat on kuulunut elämääni jo pikkupojasta asti ja tällä hetkellä ne painottuu vetouisteluun ja perhokalastukseen. Kalastukseni koki suurimman muutoksen 5-6 vuotta sitten, kun olin isoveljen kanssa ensimmäistä kertaa hänen varustuksellaan hiekanpäänselällä ja vedimme jopa 14 vavalla uistinta. Se tuntui sillon niin hienolta ja kalaakin tuli, että jätin perusvirvelit varastoon pölyttymään ja hommasin pikkuhiljaa itsellenikin hyrräkelasta lähtien kaikkea mahdollista uisteluvekotinta. Tällä hetkellä uistelu onnistuukin parhaillaan 10 vavalla, mutta tarkoitus olisi saada lisättyä vapamäärää vielä jonakin päivänä, todennäköisesti uuden ja isomman veneen myötä.


Perhokalastus onkin sitten uudempi tuttavuus, joka alkoi meikäläisellä vasta viime kesänä ja sekin isoveljen innostamana. Ensimmäinen kesä menikin opetellessa heittotekniikoita ja perhon uittoa, mutta nyt on alkanut tilanteita ja saalista tulemaan ihan mukavalla sykkeellä. Perhostelemaan on yleensä tullut lähettyä, kun aikaa ei ole riittävästi uistelureissuun, esimerkiksi aamupäivän treenien jälkeen on monesti ollut joutavaa aikaa. Paikkana on suurimmaksi osaksi ollut tuo lähellä sijaitseva Tohmajärven jänisjoki, joka sopii meikäläisen taidoille vielä ihan mainiosti, vaikka siellä joutuu tyytymään lähinnä yhteen kalaan kirjoloheen. Ensi vuonna juhannustauolla on kuitenkin suunnitelmissa reissu tuonne Suomen käsivarren tienoille Lätäsenolle, josta onkin mahdollista saada niitä isoja vonkaleita ja monia lajeja, harjuksesta ja meriloheen.


Kun kalastus hiipuu syksyä kohti alkaa pyssyhommat. Metsästyksestä aukaisen sen verran, että vastaan vain Simpan esittämään kysymykseen onnistuneesta mehästysreissusta ja siihen ei mitään ylellisyyksiä tarvitse, ainakaan minä. Ensinnäkin siihen tarvitaan riittävästi aikaa, vähintään kokopäivä. Ajankohta sopiva, esimerkiksi elokuun loppupuoli ja ennen kaikkea jahtikaverit! Onnistuneen reissun päiväohjelma voisi olla esimerkiksi tällainen:

- Herätys 04:00

- Aamukahvia ja tavaroiden pakkausta

- 04:30 lähtö kohti Närsäkkälän maita

- 05:00 kaaveet valmiina ja ukot valmiina kyyhkyjen aamulennolle

- Kyyhkyjen kyttääminen loppuisi 08:00-09:00 ja siitä evästelemään/lepäämään Närsäkkälän erämajalle

- Lepotauon jälkeen eikun uudelleen kyyhkyjä kyttämään iltapäivälennolle noin 13:00-14:00 jossa voi olla oman mielen mukaan sinne seitsemään kaheksaan illalla

- Sitten vielä, jos jaksaa ja jaksaahan sitä, sorsan iltalennolle pimeyteen saakka

Päivä on takuuvarmasti onnistunut ja saaliin saaminen antaa mukavan lisämausteen, esimerkiksi päivän tulos voisi hyvänä päivänä olla 30-40 kyyhkyä ja kymmenkunta sorsaa.


Simo halusi myös tietää, kenet joukkueesta ottaisin mukaan autiolle saarelle ja päädyin suht nopeasti Latvalan Masaan, joka osoitti jo viimevuotisella melontaretkellä todellista sisukkuutta ja selviytymistaitoa, joten hän olisi tuttu ja turvallinen vaihtoehto. Hätätapauksessa voisimme jopa rakentaa jonkinnäköisen kanootin ja meloa takaisin ihmisten ilmoille. Hän on osoittanut mielenkiintoa myös muihin seikkailureissuihin ja tällä hetkellä meillä onkin suunnitteilla Utsjoelta Hankoon polkupyöräillen.


Seuraavana blogivuorossa onkin kapteenimme Eko Partanen, joka taitaakin olla meidän viimeinen bloggaaja. Sen verran kysäsen Samilta, että liittyykö kiviin, joita keräilet kentältä pelihousujen takataskuun yleensä pelin alkuhetkillä, jonkinnäköistä taikauskoa vai estätkö siten vain mahdollisia virhepomppuja? Lisäksi, olet ollut nuoruudessa (nykyäänkin) kivenkova sulkapalloilija, niin onko minkälaisia saavutuksia siltä saralta?

Terveisin Toivo!

Pururadasta, pelimoodista ja vähän jalkahieronnastakin...

Tervehdys,
arvon pesisihmiset! KiPan blogiralli on jatkunut läpi kesän totutun väkevänä ja
nyt on sitten Simpan vuoro kasailla joitakin ajatuksen pätkiä järkevähköiksi
lauseiksi. Koitetaan vastata huutoon, sillä valtaosa joukkueestamme on
kynäilyvuorossa jo ollut ja olemme päässeet nauttimaan monenlaisista
tuotoksista, joidenkin huimapäiden toimesta jopa videoiden muodossa!   



Sitten jounihynysmäisesti
asiaan, jota ei ole. Ajattelin, etten ryhdy tässä yhteydessä esittäytymään sen
syvällisemmällä henkilöesittelyllä tai elämäntarinalla, esimerkiksi kertomaan
horoskooppimerkkiäni, joka on leijona . En myöskään ollut aikeissa mainita
lempiruokiani, joiden kärkipäässä liikkuvat mm. makaronilaatikon, lasagnen ja
pizzan kaltaiset eväät. Niin ikään suosikki tv-sarjani, esim. House, CSI:t ja
Simpsonit eivät tunnu kuitenkaan sen tarkemman maininnan arvoisilta. Sen sijaan
ajattelin kirjoittaa muutaman sanan Pelipäivästä, ja tarkemmin sanoen siihen
liittyvistä fiiliksistä, tunteista ja ajatelmista, joita peluri elää ja
hengittää pitkin päivää ennen h-hetkeä. Pelipäivään liittyy paljon oman kehon
ja päänupin sisäisiä tiloja, joita on vaikea pukea tarkoin sanoiksi, ja ovat
tietenkin hyvin yksilökohtaisia. Yritän kuitenkin nyt hieman avata sitä,
millaista vilinää omalla ”pururadallani” on Pelipäivisin. Kyseessä on kuitenkin
vain ohut pintaraapaisu, koska tämä blogitila, sen paremmin kuin omien
kokemusten sanallistamisen taidot eivät riitä tällaisen aiheen kaikenkattavaan
läpikäyntiin. 



Pelipäivien
päänsisäiset tapahtumat vaihtelevat paitsi tietysti sen mukaan, onko koti- vai
vieraspeli, myös siten, milloin ja millä tavalla ajatusprosessi kohti tulevaa
peliä lähtee kulkemaan. Joskus tulevan pelin ajattelu, ennakointi ja vaikkapa
käytettävien lyöntiratkaisujen mielikuvaharjoittelu käynnistyy jo paria päivää
ennen ottelua. Joskus taas voi olla, että mielen tasolla tulevaan koitokseen ei
pääse käsiksi kuin vasta pelipäivänä, muutamia tunteja ennen ottelua, jos
silloinkaan. Siitäkään ei kuitenkaan tule ottaa isompaa stressiä,
ajatusmaailmaa voi jonkin verran ohjailla, mutta liian pakonomaisesti ei
kannata asioita ottaa. Jälleen kerran, nämä ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä
juttuja, ja joillekin tosiaan sopii se, ettei yritäkään tehdä mitään keskittymisen
maailmanennätystä. 



Ajan myötä,
huipputasolla pelaamisen kokemuksen karttuessa, peluri oppii tai ainakin sen
tulisi oppia itsestään se, mitkä asiat auttavat häntä pääsemään sopivaan
”pelimoodiin”, ja minkälaisia ajatuksia tulee vältellä. Itse näen asian niin,
että samalla tavalla kuin pelillisen suoritustason tulee olla vakaa ja tasainen,
jos haluaa huippupelaajaksi, niin taitoa ja vahvuutta on myös oppia saamaan
itsensä Pelipäivinä siihen edes suunnilleen samaan henkiseen latinkiin ja
valmiuteen, jota tarvitaan kun heittäydytään pelin melskeeseen. On
pukukoppikielellä ilmaistuna yksinkertaisesti ”OLTAVA VALMIS”. Taitoa ja
kovuutta on myös se, että kykene joskus pelien ensimmäisten suoritusten
hapuillessa samaan itsensä takaisin ns. ”voittavaan tilaan”. Ja jotta
vältyttäisiin sellaisilta käsityksiltä, että tässä allekirjoittanut rahusenräkänokkakloppi
jotenkin vain luennoi ja saarnaa tällaisesta asiasta, niin todetaanpa
uunomaisesti samaanhenkenvetoon, että jatkuvalla opintiellä ollaan itsekin
tässä asiassa kehittymisen suhteen.      



Sittenpä
edellisen bloggaajan, eli innostuneen frisbeegolffarimme Poron esittämään
kysymykseen. Sain juuri ja juuri itselleni tyypillisen kömpelöhkön polvet
edellä otetun syöksykopin tuosta Poron heittämästä pallosta ja kysymys siis
kuului: ”miten mies hemmottelee tyttöystävää?”. Ja tässä tulee vastaus.



Yritän
pitäytyä omakohtaisessa vastauksessa olettaen että Poro kysyy sitä, miten juuri
minä, rahusensimppa, tätä haasteellista tyttöystävän hemmottelun taitoa yritän
harjoittaa ja edelleen kehittää, enkä edes pyri kertomaan mitään kaikenkattavaa
toimenpidelistaa, jolla paremmat puoliskot saadaan hemmotelluiksi. Sivumennen
sanoen enpä olisi uskonut pääseväni tällaisista jutuista tässä tarinoimaan,
mutta antaa mennä nyt sitten!



 En usko hemmotteluasioissa mihinkään ûber-
spesiaali- glamour- asioihin, vaan simppeleihin ja helposti toteutettaviin juttuihin.
Jalkapohjien/hartioiden hieronta, satunnainen syömään tai elokuviin vienti, ja
huolellinen syntymäpäivä-/joululahjojen ostamisen muistaminen (yhtäkään
unohdusta ei ole onneksi vielä sattunut näiden saralla…). Joitakin satunnaisia
yllätyksiä voi sitten yrittää kehittää tilanteen mukaan, esim. ostaa salaa liput
jonkun mieleisen artistin keikalle. Tämän itse asiassa onnistuinkin tänä kesänä
tekemään! Voisihan sitä aina yllätyksellisempikin varmastikin ehkä olla, mutta
näillä on menty, ja varmaan mennään jatkossakin. Toivottavasti kelepaa! J



Sitten on
aika heittää palloa eteenpäin, ja tyrkätään Hurskaisen Topille kysymyksiä,
joihin ”Toivo” sitten toivon mukaan ja toivon mukaisesti, mitenkäs muuten,
vastailee… Kysymyksiä tulee kaksi kappaletta:



1.    
Topi,
sinut tunnetaan joukkueen piirissä innokkaana kala- ja metsämiehenä. Avaahan
lukijoillesi blogivuorossa hieman sitä, millaisista elementeistä koostuu
onnistunut metsästysreissu?



2.    
Toteutitte
Latva-Masan kanssa viime syksynä luonnonvoimia uhmaavan ja rohkean
melontareissun Pohjanmaalla. Matkakumppaneilta edellytetään tällaisissa
reissuissa roimasti keskinäistä luottamusta ja yhteispeliä. Siispä kysymys #2.
Jos joutuisit autiolle saarelle, ottaisitko survivor-kaveriksesi Masan vai
kenties jonkun muun uroon joukkueestamme? Ja perustelut kylkeen, miksi juuri
tämä henkilö?



Kiitoksia tästä blogihukista,
nauttikaamme pesiksestä nyt ja tulevaisuudessa!



-       
Simo Rahunen, KiPa-90 Super



Ps. Tuosta
”optimi-pelimoodista” ja tärkeiden onnistumisten tuomasta vahvuudentunteesta.
Se on eräs niitä asioita, mitä peluri tältä peliltä tavoittelee, kerta toisensa
jälkeen.

Mikä on, kun ei tunnit vuorokaudessa riitä.

Ajattelin hieman kertoa millaista aikataulutettua elämää olen viettänyt jo reilun kymmenen vuotta pelatessani Superpesiksessä. Ja miten saan ajatukset pois pesäpallosta edes hetkeksi.

Kuten moni tietääkin, asun Joensuussa vaimon ja tyttäreni kanssa omakotitalossa. Olen ollut töissä Rajavartiolaitoksessa jo melkein 15 vuotta ja pelannut samalla pesäpalloa. Onneksi tuli valittua Rajavartiolaitos työnantajaksi, koska on vaikea kuvitella toista työpaikkaa, missä olisin saanut työnsuunnittelun ja virkavapaan toimimaan niin hyvin kuin ne ovat toimineet. Lisäksi työkavereiden jatkuva kannustus (lue: kettuilu) on ollut piristävää vaihtelua arkeen. Tämän ansiosta pesäpallourani on voinut jatkua näinkin pitkään.

Tässä on tullut nyt useampi vuosi ajettua Joensuusta töihin Niiralan rajanylityspaikalle ja harjoituksiin/peleihin Kiteelle. Varsinkin talvella kotoa tulee oltua poissa yhtä mittaa useita päiviä. Pahimmillaan maanantaina alkanut reissu päättyy vasta perjantaina. Kesäkään ei hirveästi tuo helpotusta aikatauluihin, vaikka olenkin kesäisin osittaisella virkavapaalla. Tähän yhtälöön kun vielä lisätään omakotitalossa asumisen riemut, ruohon leikkuineen ja lumen luonteineen, sekä reilu puolitoistavuotias Ella- tyttö, niin vapaa-aikaa ei ymmärrettävästi hirveästi ole. Tosin vaimolla tuntuu olevan vapaa-aikaa vielä vähemmän. Vielä kuitenkin vuosi sitten innostuin uudesta lajista kaikesta kiireestä huolimatta. Pääsin kokeilemaan virallisilla kiekoilla frisbeegolfia, kun hyvä ystäväni, Kiteen lahja Suomen baseballille, esitteli minulle lajin.

Lapsena tuli heiteltyä frisbeetä aika paljon, joten lajiin tutustuminen oli helppoa ja se veikin miehen samoin tein mukanaan. Kaikki aika mikä liikenee perheeltä, pesäpallolta ja töiltä, menee heitellessä. Frisbeegolfissa on lähes samanlaiset säännöt kuin tavallisessa golfissa, mutta frisbeekiekko korvaa pallon, metallinen kori korvaa reiän ja käsi korvaa mailan. Joensuussa on hyvät harrastusmahdollisuudet lajille, sillä täällä on neljä kenttää, joista Utran 18-väyläinen kenttä sijaitsee lähes kotimme vieressä. Näin ollen onkin helppo aina livahtaa pariksi kolmeksi tunniksi metsään heittelemään, kun on omaa aikaa. Lapsenvahtivuoron sattuessa kohdalle, voi tällaisessa hätätapauksessa treenata puttaamista omalle pihalle hankittuun koriin. Tytär on jo omaksunut lajin, ja toimittaa isän ohi menneet kiekot pihamaalta koriin. Heitellessä unohtuvat niin arjen paineet kuin pesäpallo. Tässä lajissa on myös se hyvä, että sitä voi harrastaa yksin ilman aikatauluja, että kaveriporukassa.

Frisbeegolf on myös elämässäni ensimmäinen urheilulaji, jota olen harrastanut ilman menestyspaineita, mutta eiköhän sekin tule muuttumaan, kunhan kerkeän käymään kilpailuissa. (Vaimo pudistaa päätään, mutta ei anneta sen häiritä hyvin alkanutta innostusta.) Frisbeegolf on myös auttanut ymmärtämään vaimoni loputonta shoppailuintoa. Nyt tiedän, miksi pitää olla joka lähtöön eri kengät ja laukut. Näin on myös frisbeegolfissa: eri heitoille on omat kiekkonsa, ja samanlaisiakin kiekkoja pitää olla myös useita, koska kuluessaan kiekosta löytyy uusia ominaisuuksia. Näin ollen halpa harrastus on muuttunut itselläni aivan joksikin muuksi, sillä kiekkoja on kertynyt parisen kymmentä ja lisää on tulossa. Näin innostunut en ole ollut mistään uudesta jutusta sitten lapsuusvuosien, joten tässähän vanheneva mieskin nuortuu.

Siitä päästänkin Sirviön esittämään kysymykseen, eli olenko koskaan joutunut jättämään ottelua väliin loukkaantumisen vuoksi?  En ainakaan muista, että yhtään ottelua olisi jäänyt välistä oman loukkaantumiseni takia. Joskus selkä on ollut aamulla sellaisessa kunnossa, että sängystä ylöspääsykin on tuottanut vaikeuksia, mutta silti sitä iltaa kohden on vetreydytty ja pystytty lyömään.

Toisena Sirviö halusi kysyä mikä saa minut pysymään fyysisesti niin terveenä kaudesta toiseen? Nyt on kyllä itsekin koputettava puuta, että näin on ollut. Tosin täytettyäni 35- vuotta, aamulla herätessäni selkä oli taas siinä kunnossa, että sängystä nousemista ei ainakaan ketteräksi voinut luonnehtia. Uskoisin, että jokerin roolini vaikuttaa osaltaan tähän kunnossa pysymiseen kesällä, sillä rooliini ei kuulu niin vahvasti juokseminen eikä ulkokentällä pelaaminen. Lisäksi talvisin tykkään tehdä sellaisia fysiikkaharjoitteita, jotka ovat sopineet minulle ja auttaneet osaltaan pysymään kunnossa.

Seuraavana heitetään pallo Simpille, joka on seuraavana blogivuorossa. Kerroppas, varsinkin naislukijoille, miten mies hemmottelee tyttöystävää?

Terveisin Poro

Sirren Pintaa Syvemmälle!

Kiitos Härkös Masa kysymyksestäsi! Niin onko asiaa, joka saa minut suuttumaan niin, että sapelit kolisee ja ärräpäät sinkoilee? Kyllä ne ärräpäät silloin tällöin lentelee, ainakin oman pään sisällä, joskus jopa kahteen kertaan lueteltuna. Kyllähän ne tappiot ja epäonnistumiset suututtaa niin pirusti. Varsinkin silloin kun voitto on ollut niin lähellä mutta sitten se on luisunut käsistä. Vaikka jokainen tappio suututtaa niin varsinkin tappio JoMalle nousee siinä listassa aina top5:seen, jolloin ärräpäät on herkimmillään. Jokainen meistä on erilainen persoona ja jokainen meistä käsittelee ja ilmaisee hermostumisen tai suuttumisen eri tavoin. Ei varmastikaan ole sitä yhtä oikeaa tapaa käsitellä tappioita ja epäonnistumisia mutta ehkä tärkein asia on että niistä oppii.

Palttiarallaa 9 000 kilometriä 13 päivään. Siihen päälle vielä pudotuspelireissut. Onneksi nämä päivät jakautuu suhkot tasaisesti toukokuun puolesta välistä elokuun alkuun. Meillä kaikki vierasreissut, pois lukien Joensuu, sijaitsevat yli 250 kilometrin päässä. Sotkamoon, Kouvolaan ja Jyväskylään lähdetään siinä puolen päivän paikkeilla, joten nämä reissut voidaan vielä laskea lyhyiksi. Muut reissut ovatkin sitten pidempiä.. Aamulla 7-8 aikaan lähtö ja takaisin kotona aikaisin aamuyöstä.

Aikaa E. Karhun bussissa vietetään siis jos jokunen tunti.  Kuinka tämä aika sitten saadaan kulumaan? Aika kuluu parhaiten kun jotain tekee eikä vain sormia pyörittele ja maisemia katsele. Leffat, kortin peluu, lukeminen, musiikin kuuntelu, jutustelu, nukkuminen.. Aika perinteisin menoinhan me aikaa kulutetaan. Jokaisella pelaajalla on kuitenkin omat mielitekemisensä pelireissuilla. Karkeasti jaoteltuna Kiteen Pallon pelaajat ja taustajoukot voidaan jakaa kolmeen eri ”pelaajatyyppiin” ajankäytön suhteen:

Ryhmä 1. Etupenkin ”jappasijat”

”Jappasijat” eli jutustelijat miehittävät bussin kolme ensimmäistä riviä. Tässä ryhmässä keski-ikä on selkeästi korkein. Valtavan kokemuksen omaava ryhmä, joka kuluttaa aikansa pääsääntöisesti jappasten eli jutustellen ja ajoittain jopa meheviä tietokilpailukysymyksiä toisilleen heitellen. Ryhmän jäsenten välinen kemia toimii kiitettävällä tavalla, vaikkei sanallisilta yhteydenotoilta yhdelläkään reissulla olla vältytty. Tässä ryhmässä ei juurikaan keskustella henkeviä kotiasioista tai päivitellä pelipäivän säätä. Jappasu keskittyy vahvasti päivän polttavimpiin uutisotsikoihin, joihin jokaisella on oma vahva mielipiteensä. Tähän ryhmään kuuluvat todelliset ”urheiluniilot”. Eko, Tilli, Parta, Tepi, Häre ja tietenkin kuljettaja. Tähän ryhmään muiden on vaikea itseään vakiinnuttaa. Tällä ryhmällä on yksinoikeus päättää reissujemme pysähdyksistä, musiikista, leffoista jne.. Erityismaininnan ansaitsee huoltopäällikkö Olkkonen, jonka Bruins, ManU ja HPK hehkutukset kuuluvat usein peräpenkkiin asti.

Ryhmä 2. Keskipenkin ”vähän kaikkea”

Bussin keskiosaston miehittävät puolestaan henkilöt, joilla ei ole mitään selkeää vahvuutta vierasmatkoilla. Tämän ryhmän jäsenet tekevät kukin sitä mikä sillä hetkellä parhaalta tuntuu. Kirjojen ja lehtien lukeminen, leffojen katsominen, mobiililaitteen selailu ja ajoittainen jutustelu vieruskaverin kanssa. Tässä ryhmässä ei ole yhteistä säveltä siitä, miten aikaa kulutetaan. Pode, Myyry, Simppi, Jomppa ja allekirjoittanut ovat ryhmän vakiojäseniä. Jokaisella reissulla kuitenkin joku tai jotkut ryhmän jäsenistä eivät voi välttää kiusausta siirtyä hetkeksi 1. tai 2. ryhmään. Keskeistä on kuitenkin, että aika joka istutaan, käytetään jollain tapaa hyväksi. Oma ajankulutukseni on viime aikoina keskittynyt akselille läppäri - jutustelu - nukkuminen.  Erityismaininnan saa Latvalan Masa, joka ei varsinaisesti enää kuulu koko ryhmään. Masa oli aikoinaan ryhmän kantavia voimia, mutta teki keskikesän kynnyksellä kovan ratkaisun ja siirtyi vähemmittä meluitta 3. ryhmään. Kilpailuvietti vei miehen mennessään mutta saa nähdä tuoko routa porsaan kotiin vielä syksyn aikana.

3. Takapenkin ”pelurit”

Korttihait, joille pelkkä pesäpallopelin pelaaminen ei riitä. Lupausta, holdemia ja tikkipokkaa. Jos ei muuta niin ainakin veikataan vuorotellen pakasta tulevien korttien väriä ja katsotaan kuka saa eniten. Poro, Hynä, Tono, Topi, Murikka, Aki, Hanski, Hämis ja Masa. Ryhmän selkeästi vahvin ominaisuus on kortinpeluu. Silloin tällöin voi samaan aikaan olla kaksikin pelipöytää, mutta useimmiten ainakin joku tai jotkut tekevät pelaamisen sijaan muuta. Pelaaminen alkaa heti kun riittävä määrä ilmoittautuu ja loppuu kun viimeinen peluri nukahtaa. Erityismaininnan ansaitsee Aki. Aki pelaa korttiringissä niin tunteella, että ajoittain miehen voiton tai tappion huudahdukset keskeyttävät jopa etupenkin ”jappasut”. Huhujen mukaan Akin menestys korttiringissä ei ole ollut kummoista, mutta uskon vahvasti, että tuolla panostuksella ja itseluottamuksella kelkka kääntyy.

Siinä hieman linja-auto elämää Kiteen Pallon tapaan. Seuraavaksi bloggaamaan asettuu Mika ”Poro” Laukkanen. Kysynkin Porolta hänen pitkän iän salaisuutta. Eli oletko koskaan joutunut jättämään ottelua väliin loukkaantumisen vuoksi? Mikä saa sinut pysymään fyysisesti niin terveenä kaudesta toiseen? 

HÄRKÖSEN TURINAT!

Nyt on aika minun raapustaa pintaasyvemmälle blogiin joitakin ajatuksia teille nettisivujen lukijat.

Ihan alkuun taidan vastata Tonon esittämiin kysymyksiin ja sitä kautta siirtyä jouhevasti kohti valitsemaani aihepiiriä, joka käsittelee tällä kertaa pesis-hulluutta.

Toni kyseli meikäläiseltä, että mikäpä se on maineekkaan Ilomantsilaisen kultakurkun bravuuri-biisi karaokessa ja kyllä täytyy nyt sanoa että kyllä se taitaa olla tuo Popedan ”punaista ja makeaa”. Toki Koivuniemen tytön ”aikuinen nainenkin” särähtää sopivassa myötälaitasessa, mutta kyllä jooo…popedaa popedaa!! Toinen kysymys kuului Tonilta että miksipä ei meikäläinen osallistunut Tyllin maineekkaaseen saunailtaan…niin, vaikka olisi miten herkullinen tilanne keksiä kaikenmoisia syitä ja selityksiä…kuten ettei emäntä laskenut, tai ei hirveästi tuommoinen saunailtameininki kiinnosta, tai että halusin kaikessa rauhassa jo keskittyä seuraavaan peliin….mutta raaka tosiasia oli että meikäläinen joutui menemään siviilityöni pariin, eli yövuoroon Kuikanpesälle.

Mutta sitten itse aiheeseen. Ajattelin blogissani avata hieman aihetta ”pesäpallohulluus”. Pesäpallohulluus on sairaus, josta yllättävän moni Suomalainen kärsii. Sairauden oireet ovat lievemmillään sydämen tykytyksiä, käsien hikoilua, kielenkäytön muuttumista aggressiivisempaan suuntaan jne. Mutta pesäpallohulluus voi vakavimmillaan myös johtaa totaaliseen riippuvuussuhteeseen, todellisuuden ja epätodellisuuden hämärtymiseen ja itsensä täydellisesti lajille uhraamiseen. Nämä oireet taas johtavat siihen että kesälomasuunnitelmia joutuu tekemään kannattamamme joukkueen peliaikataulujen mukaan, aurinkoisena kesänä rusketusraidat määräytyvät fanipaitojen hihojen pituuden mukaan, unettomia öitä joutuu viettämään jossitellessa sitä, että jos se Korhosen Roope ei olis sotkamossa niin varmasti Kitee olisi voittanut tänä(kin) vuonna sotkamon vieraissa mennen tullen,  tai että jos se vääräpois merkki olis ollu suoraan syötöstä merkki niin varmasti ois juoksu tullu ja Kipa olis voittanu supervuoroparin.

Tämän pesishulluuden pahimmassa muodossa ihminen on jo sitten totaalisesti kansallispelimme kiemuroiden pauloissa. Aamulla hampaita harjatessa piirtyy vähän nukutun yön unissa nähty pesäpallopeli, joka jäi harmittavasti kesken kotiutuslyöntikilpailussa. Aamupalalla appelsiini näyttää tuliterältä karhun pallolta, kiwi-hedelmät  karhennuserkalla kulutetuilta ja muutaman kerran rantakentän jordanissa uitetulta pelivälineeltä. Siviilityössä (joka on kesäaikaan varsin harvinainen todellisille pesishulluille) pesäpallopelin huumassa putkiutuneet aivot kiertävät samaa kenttäpesiä muistuttavaa rataa ja mielessä siintää jo illallinen peli tai treenit. Jos ilta on kuitenkin vapaa omista pesisriennoista, niin pitäähän sitä sentään selata tekstiteevee, netissä olevat pelien liveseurannat, veikkauksen pelikohteiden kertoimet ja iltalukemisena tietysti pesiksen vuosikertakirjasta poimia muutaman mielenkiintoisen pelaajan tilastotiedot.

Jäsentelemäni pesishulluuden eri muodot kuvastavat eri tasoillaan mielestäni sitä intohimoa, tunteiden paloa ja sitä asialle vihkiytymistä, jota lajimme parissa näkee hyvin paljon. Todelliset pesisfanit kömpivät katsomoon illasta toiseen vaikka taivaalta sataisi ”puukkoja tai vanhoja mummoja”. Urheilulajimme edustajat pistävät poskeen kourallisen buranaa, hankaavat iholleen tiikeribalsamia ja käskevät huollon vetää kilometrikaupalla teippiä nyrjähtäneiden nilkkojen ja revähtäneiden lihasten suojaksi että pystyisivät päivästä toiseen esittämään parastaan kilpakentillä. Kilpailijoiden lisäksi samaa ajallista ja taloudellista uhrautuvaisuutta näkee valtavasti talkooväen keskuudessa ja yhteistyökumppaneiden piirissä, jotka mahdollistavat lajimme harrastamisen….

Summa summarum, sen pitemmittä jorinoita päätän jäätävän pesishulluusdiagnosointini toteamalla lyhyesti sen, että: Mitä korkeamman sarjatason kanssa olemme pesiksessä tekemisissä, sitä ”pesishullumpaa” porukkaa on liikenteessä. Mutta ÄLÄ OLE HUOLISSASI, vaikka tunnistaisitkin itsessäsi yllämainittuja oireita, sillä meitä ”hurahtaneita” on paljon ja vertaistukiryhmään on helppo ja vaivaton päästä: Marssit vain rantakentän katsomoon tai otat yhteyttä Kipan seuraorganisaatioon ja liityt talkoolaisena, tukijana tai pelaajana meidän muiden pesishullujen iloiseen seuraan!!!

Seuraavan blogin kirjoittajalle, joka on Sirviön Mikko, esittäisin seuraavan kysymyksen: Onko Mikko olemassa sellaista asiaa joka saa sinut todella suuttumaan ja hermostumaan niin, että sapelit kolisee ja ärräpäät sinkoilee?? 

Tonin höpinät

Pallo on vierinyt jo tänne saakka, joten yritetään jotakin vähän jappasta. Olisin itsekin tehnyt blogin videona, mutta en tiedä miten videot liitetään tällä koneella, liekö joku valmistus virhe tietokoneessa..

Kesä on jo yli puolen välin ja pelit vähenee, mutta onneksi pelejä on vielä riittävästi, koska uskon että meidän nykypelillä meillä ei ole mitään hätää. Mutta ei pesiksestä sen enempää, vaan siirrytään jokavuotiseen perinteeseen Tylli päivään. Päivä aloitettiin vetämällä tuleville kiekkolupauksille muutama pesistunti, josta siirryttiin Nuori Suomi hengellä pelattavaan beach volley otteluun.Ottelu oli erittäin tasainen loppuun asti, jonka tulosta en nyt satu muistamaan. Mutta muutama pelaaja jäi mieleen. Mainittakoon niistä esim. Mika "klyyvari" Laukkanen, Aki "tsemppari" Sutinen ja Joni "rystylämäri" Matikainen. Lämminhenkisen ottelun jälkeen suuntasimme matkanjohtaja Timosen johdolla Tyllin saareen, jossa oli jälleen kerran mahtavat tarjoilut, kiitokset vielä kerran Isännälle ja Emännälle!

Jo legendaariseksi muotoutunut mökkitikka tarjoili tänä vuonna enemmän yllätyksiä kun aikoihin, mainittakoon niistä Hämäläisen pitkään mukana pysyminen ja se että Eko tai Poro ei voittanut. Myöskin ennakkosuosikkina kisaan lähtenyt Antti Olkkonen murtui täysin (kuulemma dartsissa heitetään lähempää...uskoo ken tahtoo). Ilta oli erittäin onnistunut ja muistutti taas miten hienoa joukkue urheilu on, varsinkin näin hemmetin mukavien jätkien kanssa!!!

Sitten siirrytäänkin Hämälaisen antamaan kysymykseen mikä taisi mennä näin: Jos pääsee lajissaan maailman parhaaksi, niin onko silloin hyvä aika lopettaa? Noh, mielestäni lopettamisen ratkaisee motivaatio. Ei väliä oletko maailman paras vai huonoin, niin pitkään kun on paloa pelata, mennään eteenpäin.

Pari pahaa kysymystä seuraavalle blogikirjoittajalle Matti Härköselle...1.Olet kova mies laulamaan, mikä on karaoke bravuurisi? 2.Et päässyt viimeksi joukkueen saunailtaan,onko syy jokin muu kuin se, että kaikki paukut on käytetty jo nuorena?

Ville Hämäläinen Pintaa syvemmälle

Alla linkki Ville Hämäläisen videoblogiin!

http://www.youtube.com/watch?v=T1N_8cWM7t4&feature=youtu.be

Ankkurit pohjaan ja.......

onkimaan. Tällä teemalla on tämä juhannus menty. Jussit on onnellisesti takana ja toivottavasti monen kipalaisen sydän ja mieli rentoutui tuskaisesta alkutaipeleesta huolimatta. 11 Peliä takana ja kukaan meistä ei voi ylpeillä menestyksen varjolla. Itku ei tutusti auta markkinoilla, joten katse on suunnattava tulevaan torstaihin ja vieheet viritettävä sen mukaan.

Kylmä tosiasia on, että tuleva viikko näyttää meidän suunnan. Ankkuri on heitetty ja vieheet tulevaa saalista varten valittu. Pesäpallon, kuten kalamiehenkin, kaikki tekeminen on kiinni itseluottamuksesta. Kun uskoo, pystyy mihin vain. Vai mitä sanotte alla olevan nuoren miehen saaliista.





 
 Uskokaa vaan, kyllä se sieltä tulee!


Hanski heiti pari pahaa kysymystä. Opettamiseen on aina helppo vastata. Kuten kaikki tietävät; ne tekevät, jotka osaavat, ne opettavat, jotka eivät......uskon siis pystyväni opettamaan useita aineita oppilailleni, mutta en yhtä aikaa! Kun aloitin opetusuraani yläkoulun puolella, olivat opetusaineeni: matematiikka, fysiikka, kemia, maantieto, ortodoksinen uskonto, luterilainen uskonto, tekninen työ ja liikunta. Siinä oli tarpeeksi tekmistä yhdelle miehelle. Toinen kysymys koski rakasta ystävääni Härkösen  Mattia. Matin kanssa on monia reissuja ja kokemuksia koettu. Partiossa toiminen oli meillä erityisen rakasta ja monia muistoja on tuolta ajalta. Mutta Hanskin kysymykseen, kumpi oli villimpi......kyllä Masa oli! Kokemusta, taitoa ja tehoa, mitä minä vasta opettelin.

Hanski halusi kuulla jonkin tarinan Masasta ja minusta. Seuraava tarina ei varsinaisesti liity Masaan tai minuun, mutta kosketti meitä molempi syvästi.
Kylän laitamilla asusti paikkakunnalla pidetty lampuri.Eräänä syksynä lampuri sai kutsumattomia vieraita ja joku häiritsi lampaiden yöunia. Niinpä me valpastuneet partiolaiset perustimme omia vapaaehtoisia ryhmiä, jotta lammasparat saisivat nukkua yönsä rauhassa. Onneksi tarina sai onnelisen lopun ja häirinköinti loppui lyhyeen.

Lopuksi pari kysymystä vahvalle härälle eli Hämäläisen Villelle. Mikä saa sinut Ville räjähtämään? Toiseksi haluaisin tietää, miten saat kiharasi näyttämään luonnollisilta?

Annkurit laskettu ja saalista ootellaan......

Hanskin blogindeerukset

Blogivuoroa pukkaa. Valitettavasti ennaltasuunniteltu videoblogi koki tuottajan puolelta Renny Harlin tyyppisen dilemman, eli ei löytynyt käsikirjoittajaa, leikkaajaa saati sitten pääosanesittäjää. Resurssit ovat rajalliset kuten Venäjän karjalassa, mutta revitään irti se mitä saadaan. Katsotaan jos jatko-osaa Masan aloittamalle suurten kalamiesten näytelmälle saataisiin sitten myöhemmin.

Yritin aloittaa tämän kirjoituksen jo eilen hävityn Kiri pelin jälkeen, mutta tuotos alkoi muistuttaa enemmän varhaiseläkehakemusta kuin blogikirjoitusta niin päätin siirtää kirjoittamisen seuraavaan päivään. Synkkää oli Keski-Suomessa, mutta huomenna on taas uusi mahdollisuus kääntää meidän joukkueen kurssi.

Välipäivää pukkaa siis peleistä ja huomisen jälkeen suurinosa pesäpalloilijoista pääseekin sitten hyvin ansaitulle juhannustauolle. Tänään hiotaan vielä viimeiset kuvioit kuntoon JymyJussit peliä varten ja illalla käydään rentoutumassa Jänisjoen kalaisilla vesillä. Huomenna sitten voitto kotiin ja saunan kautta juhannuksen viettoon.

Kiteen oma Ryan Giggs alias Tuukka Olkkonen laittoi minulle muutaman pahan kyssärin ja vastaillaan niihin nyt seuraavaksi. Tohmajärven perinteiset Potsipäivät järjestetään kesäkuun loppupuolella ja kuntalaisilla on taas mahdollisuus arvailla kuka on kätkeytynyt potsipuvun alle. Oikein arvanneillahan on mahdollisuus voittaa itselleen näppärä kesälemmikki eli sika. Valitettavasti en voi paljastaa olenko minä tai Ville tämän vuoden potsi, koska muuten Tohmajärven kylän asukkaiden jo joulukuusta alkanut kiivas arvuuttelu ratkeaa ennen aikojaan. Jääköön siis arvoitukseksi!

Eikun arvuuttelemaan!

Seuraavakin kysymys koski myös tätä hienoa kotikuntaani ja sen lukuisia kuuluisuuksia. Toki Seppo ja Katri ovat kylämme ehkä tämän hetken valovoimaisimmat persoonat, mutta löytyy meiltä muitakin kuuluisuuksia kuten olymppiavoittaja Siiri "Äitee" Rantanen, jonka hiihtäjäpatsasta voi käydä ihailemassa Tohmajäven Kaurilassa.

Seuraavana blogivuorossa onkin PJ Purmonen ja Tilille heitetääm muutama paha kysymys pureskeltavaksi. Olet ehkä tehokkain urallani vaikuttanut pelinjohtaja palavereiden pidossa, koska pystyt selittämään samaan aikaan 1-tilanteen, 2-tilanteen sekä vastustajan merkin. Kysymys kuuluukin, että kuinka monta ainetta pystyt opettamaan oppilailesi samaan aikaan?

Haluaisin myös tietää kumpi teistä olisi nuoruudessa villimpi sinä vai Härkösen Masa, voi liittää jonkun tarinan?


Jou!

Parran pärinät ja pörinät

No niin se tuli minun vuoro kirjoitella tälle palstalle. Tässä jo joukkueelle kerkesin kehua, että edellisestä kirjallisesta luomuksesta on kerenny joku tovi kulua (taitaa olla joku ylä-asteen aine tai vastaava) joten en ihan Runeberiksi/ Juha Vuoriseksi voi itseäni kutsua mutta naputellaan nyt. Otetaan ekaksi käsittelyyn nää härmän parhaan urheiluselostajan esittämät kysymykset. Eli himmeämmistä mitaleista en parrasta luovu mutta kirkkain voisi saada järkeni äänen sumenemaan hetkiseksi. Asiaan voidaan palata kun tämä tulee ajankohtaiseksi mutta täysin en voi mennä tässä vaiheessa lupaamaan, sen verran olen kuitenkin nähnyt vaivaa tämän siipakkeen eteen. Ja sitten tämä toinen kyssäri. Kyllähän sitä netistä bongattua hyttysansaa tuli kokeiltua joskin laihoin tuloksin. Ei itikat siihen menneet, mutta muurahaisia se kiinnosti sitäkin enemmän. Ja masa ei kyseinen aine herätä kiteellä minkäänlaista kiinnostusta vaan se kiteeläisten kemistien jatkojalostuksen tuote joka on herättänyt kovaa kiinnostusta ympäri suomenniemen aina valtion päämiehiä myöten.

Meinasin tässä hieman markkinoida tätä minun leipälajiani eli dartsia, jota täällä myös on väheksyvästi kutsuttu pubitikaksi. Tämä lienee suuren kansan käsitys lajista.

 http://www.youtube.com/watch?v=sHnBppccI0o

No niin se siitä ja sitten otetaan pätkä tätä päivää ja todellisuutta mikä kuvaa lajia parhaimmillaan http://www.youtube.com/watch?v=5uX57Yei_a4

Näyttää helpolta mutta voin kertoa että ei ole jos epäilyttää kannattaa kokeilla.

Myös suomen darts on tällä hetkellä kovassa nosteessa ja meidän parhaat pelaajat hätyyttelevät jo aivan mailman terävintä kärkeä. Viime talvena meidän poijaat nappasivat world cupista pronssia ja tässä pätkä mm-kisoista missä suomen edustajat arvottiin vastakkain jo heti avuskierroksella.

 http://www.youtube.com/watch?v=Bokfh10qJ-o

Kyseessähän on laji jossa menestyminen vaatii tuhansia tunteja harjoittelua ja rautaista hermojen kestävyyttä. Huipulle on kova tunku ja jo suomessa taso on niin korkea että pärjääminen vaatii lajille omistautumista ja kovaa sekä määrätietoista työtä. Omalla kohdalla matka on vielä kesken, mutta tavoitteet on asetettu korkealle ja saas nähdä miten äijän käy. Kiire ei ole kun tätä lajia voi harjoittaa hieman varttuneemmaksikin. Ei sillä että tässä oltaisiin mitään ikäloppuja vaikka tuo ikämiesraja lähestyykin jo pikkuhiljaa. Kiteellä muuten kisataan torstaisin klo 17.30 paikkana ravintola Karhu. Tervetuloa viihtymään lajin pariin.

Sitten pitäs tuolle Hannulle vielä keksiä jotain kiperiä kysymyksiä. Elikkä joko teillä on villen kanssa selvinny kuka (kumpi) se on tämän vuoden potsi? Ja voisitko valottaa mistä tohmajärvi suomessa tunnetaan? (joku muu kuin Seppo Rädyn kuolemattomat lausahdukset tai puhelinlangat laulaa)

Go all the way Bruins. Kiitos sir Alex. Hassuttelee vastustajaa HPK ja On vain Kiteen Pallo.

Palaveri on päättynyt.

Matti Latvalan Pintaa Syvemmälle blogipäivitys

Matti Latvala kertoo videomuotoisessa blogipäivityksessä elämästä pesäpallon takaa.

Jostain syystä video katkeaa Youtubessa, joten alla Matin esittämät kysymykset Parralle!

Seuraavan tekstin naputtaa Kytänniemen Jaap Stam eli Antti 
"Parta" Olkkonen. 

Tiedän Antti, että partasi on sinulle 
korvaamattoman tärkeä mutta saanko leikata sen pois jos 
kaulassani roikkuu kauden jälkeen SM-mitali?

Toinen kysymys kuuluu: 

Antti, kertoivat kylällä, että teillä yritetettiin karkoittaa 
hyttysiä laittamalla kiljut käymään rappusille. Pitääkö 
paikkansa, että aamulla kun emäntä oli mennyt tarkistamaan 
saalista niin pöntössä ei ollut ainuttakaan hyttystä mutta ei 
myöskään kiljua?



Kiitos ja anteeksi!

Historiaa, Viikset ja Katsojaennätys!

Myyry tässä terve..

MM-kisat ja Tamihässäkät ohitettu ja penkkiurheilijoiden päät kääntyvät kohti hiekkatekonurmia! Aloitetaan tämänkertainen tarinointi raottamalla hieman meikäläisen elämäntilannetta ja valottamalla törkyisten viiksien taustoja, jotka joku tarkkasilmäinen on ehkä saattanut katukuvassakin huomata. Elikkä 20v ja ammattina tällä hetkellä pesäpalloilija. Armeijan harmaat selätetty tammikuussa ja opiskelupaikka hakusessa syksylle alustavasti Itäsuomen liikuntaopistolta. KotiKitteeläinen Kunonniemessä kasvatettu. Änärissä kovilla, Fifassa aivan sysi… Muuta shaibaa voi käydä tutkimassa Kiteen Pallon verkkosivuilta! http://www.kipa90.com/etusivu/

 Viikset: Yksinkertaisesti jutun takaa löytyy vaikea kevät ja kauteen valmistautuminen. Tosiaan pienessä nilkkaoperaatiossa piti Kunonniemen paavin Helmikuun lopussa käydä ja vappuna sai sitten juuri parahiksi peliluvat. Toukokuun ajan kärsimysviikset on ollut merkkinä jalan koeajasta ja näillä näkymin saavat luvan lähteä kesäkuun alussa jos näistä nyt pystyy enää luopumaan! Ja miksi juuri kasvatan viiksiä…Hitto vie ei toivoakaan, että tähän kuontaloon ilmestys poskiin untuvaa kummasempaa.

23.5 Koskenkorva.. Ennätyksiä poikineen!

 Laakson Tono avasi kautensa vaatimattomasti 16.lla kärkkärillä ja nousi Poro Laukkasen kanssa ottelukohtaisten kärkkäreiden tilastokärkeen. Suurempi ihmetyksen ääni ottelun jälkeen oli kuitenkin: ”Jukoliste, missä välissä Topi on tuonu 7 juoksua!” skädääm, myös Toivo teki kiteeläistä pesishistoriaa ja nousi yksin ottelukohtaisten tuotujen juoksujen kärkipaikalle! Onnea herroille!!!

Koska tää on nyt miun kirjotus nii mainittakoon jätkien lyhyen hypetyksen jälkeen, että onnistuin katkasemaan oman lyötyjen juoksujen kuivan putken, joka kerkes kasvamaan yli vuoden mittaseksi.. huhhuh! Kaikista näistä päätellen joukkueesta löytyy potentiaalia eli puukot pidettäköön edelleen tukevasti tupessa! Tässä vielä linkkiä toistaiseksi historiallisesta ottelusta. http://www.bittilahde.fi/cgi-bin/tilastot/ottelu2.py?data=24-1-1&id=22508

26.5 Linnala

 Käytiin sitten pyörähtämässä Linnalassa Raahen poikii vastaan. Hieno keli, ok peli, porukkaaki ihan mukavasti oli, ainoo miinuspuoli vaan, että hävittiin se peli ja tuli koettua avausjaksolla hetki, kun niin sanotusti ”tikkari viedään suusta” ja samalla nuorimmat lapset oppi pari uutta sanaa kentänpinnalta..

Tätä juttuahan riittäis vaikka huomiseen, mutta ettei ala puuduttamaan liikaa niin siirrytään Hyntin kysymykseen:

Mitä kiteeläiskatsomossa haluaisin nähdä:

1. Vielä muutaman, jotka sanoo vaimolleen tai ukolleen ”miehän huudan kun oon lipun maksanu” -asenteisen tyypin lisää, koska tunnelmaa ei voi koskaan olla liikaa. 2. KADONNEET KATSOJAT!!!!! Toki katsojamäärät ovat sidonnaisia menestykseen, mutta jos yleisöä alkaa olemaan otteluissa pian alle 1000 hyvälläkin kelillä… Myö pelaajat tarvitaan teitä katsojia Kitteellä ja muuallakin suomessa!

HUOM!!!!!  TO 3o.5 klo 18.oo KiPa-KaMa Kaupungin tarjoama ILMAISOTTELU. Kaikki paikalle ja seuralle uusi katsojaennätys!! (5 320 vanha ennätys)Tai vähintään nyt se 2500 henkee, eiks je!?

Lopuksi haluaisin lähettää terveisiä tuomareille: TSEMPPIÄ! Tällä kaudella on räikeimmissä tapauksissa nähty yhdellä jaksolla käytettävän 2 aikalisää/ joukkue ja eräässä kotarissa yhdellä lyöjällä 5 lyöntiä.…..

Seuraavassa julkaisussa seuraamme mitä Latvalan Masan pinnan alta nostetaan esiin ja pohojalaasena vois samalla näppärästi kuvailla muutamalla sanalla Klamydiaa!!

Nauttikaamme lämmöstä! 

Cum ad optimum - J.Myyryläinen  

Pintoja pitkin

No niin, tämähän kirjoitushommahan ei koskaan oo ollut mitään helppoa, mutta jotakin kerran pitää laittaa, niin yritetään..

Eli Murikan ilmoille heittämään kysymykseen pitäisi vastailla.
Pelattiin rentoa suomaripesistä Riikosen käskyttämänä, ja välillä oli aina tiukkaa saada pelimiehiä matkaan. Rikke oli rekrynnyt tämän nuoren lahjakkuuden juniorisarjoista mukaan, joka ei ainakaan juttujensa ja itseluottamuksen puutteen takia tullut häviämään pelejä. Aavistuksen nihkeässä Juva-matsissa Muri näpäytti taidolla ja myös hivenen tuurillakin pari pinnaa, ja tulomatkalla sitten voitonhuumassa jutut olivat mukavan lennokkaita. En tarkalleen muista, mistä keskusteltiin tai hiillostettiin, niin Muri sitten laukaisi takaisin, että montas löit? No se ei ollut ihan sen hetkisen asiaan liityen, mutta eipä siinä paljon sillä kertaa vastattavaa ollut.
http://www.bittilahde.fi/cgi-bin/tilastot/ottelu2.py?data=16-8-9&id=11627

Linkki pöytäkirjaan, josta tarkkasilmäiset voivat havaita, että ottelussa oli muitakin tämän päivän huippupesäpalloilun kirkkaimpia tähtiä Murin lisäksi, kuten Hämis, Immo, Nieminen jne.

Murikka oli runoillut omalla vuorollaan menneensä kentälle tuntia ennen treenejä, ja eikä ollut ensimmäinen gladiaattori areenalla, vaikka hyvissä ajoin olikin liikkellä. Itsekin tulin yksiin treeneihin melkein puoli tuntia etuajassa, ja olin viimeisenä paikalla - luulin että onko harjoitusten alkamisaikaa siirretty, mutta onneksi ei kuitenkaan. Huomaa kyllä hyvin joukkueesta, että asioita halutaan tehdä tosissaan ja tekemisestä ollaan innoissaan. Ollaan valmiita käyttämään aikaa, että peli saataisiin toimimaan ja tavoitteisiin pääseminen olisi mahdollista. Pienet loukkaantumiset, sairastelut ja maanpuolustukselliset velvoitteet ovat hankaloittaneet alkukauden koosteen löytämistä, mutta kun kaikki soturit saadaan täyteen valmiuteen, niin tulosta alkaa varmasti tulla.

Ensimmäisessä pelissä Sotkamo näytti, että he ovat hankala vastus, jos vastustaja tekee oman pelinsä hankalaksi - Jymy iskee kyllä tarvittavat juoksut. Tuosta pelistä ei voi kun parantaa. Seuraavaksi vastassa ovat Korvan pojat kotistadikallaan, ja en jaksa millään uskoa, että heidän pistetilinsä kolmella pojolla karttuu.

Seuraavana Runebergin roolin ottava Myyryläinen voisi vaikka kertoa, että mitä haluaisi kiteeläiskatsomossa nähdä?

T: Hynä

Syvän ja pinnan puoliväliin

Hyvää iltaa lukijat!

Se on nyt meikäläisen vuoro kokeilla, kuinka runosuoni pulppuaa. Ihan ensimmäiseks voisin vastata Tepin esittämään kysymykseen, 'mistä lempinimet on saanu alkunsa?' 'Murikka' lempinimen on laittanut liikkeelle Hynninen ja se juontaa juurensa HÄJYT-leffasta, jossa päähenkilöinä seikkailivat Antti Karhu ja Jussi Murikka. Lempinimi on ollu käytössä jo tuolta ToPo:n suomaripeleistä lähtien, joissa Hynän kanssa pelattiin: minä keltanokkana ja Hynä vähän kokeneempana. Niissä peleissä/reissuissa on paljon muisteltavaa, esim. se  kuinka vanhemmat jätkät auko nuoremmille päätänsä ja eihän sitä loputtomiin nyt jaksanu kuunnella. Erään Juva vierasmatsin jälkeen sit Hyntti taas jatko perus louskuttamislinjalla ja mie sit kysyin et montas löit tänään?  Sain sit loppumatkan olla rauhassa. Hynä voiskin vastata tuohon kysymykseen, ku kerta seuraavana kirjoitusvuorossa on ;)

'Johtaja' on Kokkosen Pasin käsialaa ja ilmeisesti se liittyy takakentän juttuihin. Lisätietoja tarvittaessa Purrolta.

Huomaa, että sarja-avaus on tosi lähellä, sillä tänään menin Rantakentälle tuntia ennen reenejä ja siitä huolimatta pari kaveria oli ehtinyt ennen meikäläistä paikalle. Ilmeisesti muillakin on kehossa hieman ylimääräistä kihelmöintiä, eikä ihmekkään, sillä puitteet on kunnossa ja edellisestä pelistä kotikentällä on kulunut yli 8 kuukautta. Ollaan joukkeen kanssa päästy muutaman kerran treenaamaan uudella nurmella ja se on vaikuttanut jo heti alkuun oikein hyvälle. Pallo liikkuu ja ainakin takakenttä vaikuttaa kimmoisalta, joten hereillä saa olla kun täydellinen ja maaginen Orava saapuu huomenna joukkeensa kanssa Kiteelle.

Hivenen kyllä jännittää oma valmistautuminen kotipeliin, sillä rutiinit muuttuu melkoisesti, kun Joensuusta käsin ei enää aamuridkuja Ranttiksella käydä tekemässä. Onneksi sentään voi vielä Laaksoa kouluttaa peliohjain kädessä, mutta täytyy myöntää et jos Tono tuota vauhtia kehittyy, niin tiukka kesä on tulossa silläkin saralla.

Huomenna pe 17.5 sarja-avaus Rantakentällä klo 18 KiPa-Jymy ja yli 2000 katsojaa paikalle. Ja pelin jälkeen Kiteenhovissa Kesäkauden avaus klo 21. Tervetuloa!

-Murikka

"Kulmavääntö meneillään"

Tervehdys kaikille yöeläjille!

kello näyttää 0.54 ja alkaisi olla aika mennä "vaihtoon", mutta tähän aikaan vuodesta se sattuu vaan olemaan niin, että "kulmavääntö" on sitä luokkaa, ettei meinaa ehtiä. Tänäänkin on ollut monella tapaa taas kauden 2013 suuria hetkiä. Paikallilehden välissä on julkaistu suuri luomus eli 20-sivuinen pesisliite ja sitten n. 5 kuukauden tuotos eli uudet nettisivut, joihin ollaan kyllä nyt pirun tyytyväisiä.

Meillä tapahtuu poikkeuksellisen paljon uudistusta yhdelle kaudelle, mutta jotain piristystähän se on elämään keksittävä. Kannattaa tulla vierailemaan Rantakentällä ihan avausmatsista alkaen. Sudenpesässä (anniskelu-alueella) vaikka istumassa "saunanlauteilla" tai ihastelemassa uutta kentän pintaa. Reilu viikko on aikaa hetkeen, jota itse odotan todella paljon. On mahtavaa saada sarja-avaukseen Sotkamon Jymy hallitseva mestari vastaan sekä Kohonen, jota kukaan kiteeläisyleisöstä ei ole unohtanut. Hieno mies kaikin puolin.

Tuli haettua itse vauhtia tähän kauden alkuun Hollanista perheen kanssa ja näki samalla kuninkaan juhlallisuudet, voi sanoa että olipa porukkaa hiukan enemmän kuin Kiteellä asukkaita, mutta mahtava maa ja suosittelen vierailemista. Itse tulee vuosittain käytyä haistelemassa merituulta.

Tähän kauteen itse lataan sitten viimeisenkin pisaran ja teen kaikkeni joukkueen menestyksen eteen niin hyvin kuin vain osaan. Olen tehnyt pitkän mietiskelyn jälkeen päätöksen siirtyä syrjään näistä saappaista ja katsella jotain uutta 1.10 alkaen. Se mitä teen pesäpalloseuratyöntekijän tehtävien jälkeen aika näyttää. Helmikuussa asian ilmoitin seuran päättäville elimille ja joukkueelle. Aika on etsiä seuraankin uutta intoa, ideaa ja energiaa. Olen 20 vuoden aikana päässyt toteuttamaan haaveeni ja olen tosi kiitollinen monille henkilöille. Mutta näistä asioista enemmän kauden jälkeen!

Nyt pirunmoisella tarmolla tekemään kaikkea valmiiksi kauden alkuun mennessä ja huomenna ensimmäisenä huoltopäällikkö Olkkosen kanssa valmistelemaan huoltokamoja Sotkamon harjoituspeliä varten. Mehtimäellä huomenna klo 13 taas laitetaan pallo soimaan.

Kesän aikana kotipelipäivinä elkää ihmetelkö, jos kylällä tulee Teukka peruukkipäässä vastaan erinäisillä kulkuvälineillä ja hauskuuttaa.

Nyt on aika mennä vaihtoon. Kiitos ja näkemiin! Terveisin Tepi ja seuraavan blogin kirjoitteleekin Murikka, joka saa kertoa mistä juontaa lempinimet Murikka/Johtaja?

22 yötä "jouluun"

Huikeaa penkkiurheilijan kevättä!

Penkkiurheilijaa on hellitty tällä viikolla oikein olan takaa (SM-liiga finaaleja, mestareiden liigaa, lentopalloa, koripalloa yms.). Nuo edellä mainitut sarjat ovat sinällään jo kiinnostavia, mutta halleluja mitä draamaa ko. sarjat ovat katsojilleen tarjoilleet. Kaiken pelillisen sisällön lisäksi uskomattomia taustanostoja, mm. Vellu Ketola oli valmis jättämään kaiken vanhan pahan taakseen ja astumaan isomäen halliin ja ojentamaan kanada-malja Patakapteenin käsivarsille. RESPECT!!!

 Ja kas kummaa, siinä kun talvisarjoja aletaan lyömään  nippuun niin Superpesiskesäkin on jo nurkan takana (17.5 sarjakauden avaus kotona Sotkamoa vastaan). Joukkueelle oman haasteensa kauden alle tuo rantakentän nurmen uusinta, joka ajaa joukkueen treenaamaan edelleen sisällä hutsissa sekä reissumiehet Joensuun mehtimäellä. Tämän ei kuitenkaan anneta vaikuttaa kokonaisuuteen. (ERITTÄIN) Positiivista on se, että joukkue alkaa vihdoin viimein olemaan pois lasaretista. Vahva usko on siihen, että 17.5 kiilaan juoksee fyysisesti ja henkisesti kovassa tikissä oleva joukkue. Joukkue joka täydentyi tällä viikolla uudella ukolla, Ville Postilla. Posti tulee loistavaan saumaan ajatellen Tillin (Sami Purmosen) pelikirjaa. Posti mahdollistaa tulollaan erinlaisten variaatioiden käytön niin sisä- kuin ulkopelissäkin. Joukkue lähtee viikon kuluttua Imatralle perinteiseen Velimalja-turnaukseen ottamaan mittaa muutamasta ykköspesisjoukkueesta. Tämän jälkeen vielä kaksi harjoituspeliä Joensuuta ja Sotkamoa vastaan ennen kauden avausta. BTW, Muskelimies Hynninen täräytti viikonloppuna Keski-Karjalan messuilla lyöntitutkaan sellaiset lukemat, että en ihan mielelläni olisi vastustajan joukkueen etumiehenä ottamassa "Hynän" niittejä haaviin. Mukava nähdä kesällä miten ulkokentät pelaavat tykinkuulaa vastaan.

Omalta osaltani tuleva kesä tuo mukanaan uuden ja todella mielenkiintoisen haasteen ja tehtävän superpesisjoukkueen mukana videovalmentajana. Lisäksi tuotan materiaalia kotisivuille sekä facebook- että youtubesivuille. Tehtävä vie allekirjoittaneenkin joukkueen mukana vieraspeleihin, tuleepa samalla laaja otanta stadioneilla tarjottavista kisamakkaroista (joista sitten runkosarjan loppupuolella viiltävä arvostelu). Tässä välissä nöyrä kiitos omalle "kotijoukkueelle", joka venymisellään ja tietyin aikataulujärjestelyin on ylipäänsä mahdollistanut tarttumisen tähän kiinnostavaan tehtävään. Tehtävä jonka otin vastaan viime syksynä on kai oman "pesisurani" kohokohta. Merkki siitä, että vaikka (laji kuin laji) lajin pelilliset taidot eivät huipulle riittäisikään. Voi rakastama laji tarjota intohimoisesti siihen suhtautuvalle vähintään yhtä suuria haasteita ja kokemuksia kuin pelaajankin roolissa oleminen. Joten lajiniilot -Keep the faith-

Tämä blogi tulee kulkemaan joukkueen mukana tulevava suvena ympäri Suomen niemeä. Kuten yltä voit todeta, ei blogimme avaa sinulle ykkös-kolmostilanteen purkuun johtavaa koodia, vaan tarkoituksena on avata pesäpalloilijan, huippu-urheilijan, yksittäisen ihmisen verhoa pesäpalloa seuraavalle yleisölle.

-Aki Sutinen

Taustaa ja pohjaa blogista

Pintaa syvemmälle-blogilla on tarkoitus avata ihmisille Kiteen Pallon Superpesisjoukkueen jäsenten kuulumisia. Blogiin tullaan julkaisemaan viikottain uutta tavaraa jokaiselta joukkueenjäseneltä vuorollaan.

Nyt, kun uudet sivut avautuvat, niin homma lähtee välittömästi liikenteeseen!