Mikä on, kun ei tunnit vuorokaudessa riitä.

Ajattelin hieman kertoa millaista aikataulutettua elämää olen viettänyt jo reilun kymmenen vuotta pelatessani Superpesiksessä. Ja miten saan ajatukset pois pesäpallosta edes hetkeksi.

Kuten moni tietääkin, asun Joensuussa vaimon ja tyttäreni kanssa omakotitalossa. Olen ollut töissä Rajavartiolaitoksessa jo melkein 15 vuotta ja pelannut samalla pesäpalloa. Onneksi tuli valittua Rajavartiolaitos työnantajaksi, koska on vaikea kuvitella toista työpaikkaa, missä olisin saanut työnsuunnittelun ja virkavapaan toimimaan niin hyvin kuin ne ovat toimineet. Lisäksi työkavereiden jatkuva kannustus (lue: kettuilu) on ollut piristävää vaihtelua arkeen. Tämän ansiosta pesäpallourani on voinut jatkua näinkin pitkään.

Tässä on tullut nyt useampi vuosi ajettua Joensuusta töihin Niiralan rajanylityspaikalle ja harjoituksiin/peleihin Kiteelle. Varsinkin talvella kotoa tulee oltua poissa yhtä mittaa useita päiviä. Pahimmillaan maanantaina alkanut reissu päättyy vasta perjantaina. Kesäkään ei hirveästi tuo helpotusta aikatauluihin, vaikka olenkin kesäisin osittaisella virkavapaalla. Tähän yhtälöön kun vielä lisätään omakotitalossa asumisen riemut, ruohon leikkuineen ja lumen luonteineen, sekä reilu puolitoistavuotias Ella- tyttö, niin vapaa-aikaa ei ymmärrettävästi hirveästi ole. Tosin vaimolla tuntuu olevan vapaa-aikaa vielä vähemmän. Vielä kuitenkin vuosi sitten innostuin uudesta lajista kaikesta kiireestä huolimatta. Pääsin kokeilemaan virallisilla kiekoilla frisbeegolfia, kun hyvä ystäväni, Kiteen lahja Suomen baseballille, esitteli minulle lajin.

Lapsena tuli heiteltyä frisbeetä aika paljon, joten lajiin tutustuminen oli helppoa ja se veikin miehen samoin tein mukanaan. Kaikki aika mikä liikenee perheeltä, pesäpallolta ja töiltä, menee heitellessä. Frisbeegolfissa on lähes samanlaiset säännöt kuin tavallisessa golfissa, mutta frisbeekiekko korvaa pallon, metallinen kori korvaa reiän ja käsi korvaa mailan. Joensuussa on hyvät harrastusmahdollisuudet lajille, sillä täällä on neljä kenttää, joista Utran 18-väyläinen kenttä sijaitsee lähes kotimme vieressä. Näin ollen onkin helppo aina livahtaa pariksi kolmeksi tunniksi metsään heittelemään, kun on omaa aikaa. Lapsenvahtivuoron sattuessa kohdalle, voi tällaisessa hätätapauksessa treenata puttaamista omalle pihalle hankittuun koriin. Tytär on jo omaksunut lajin, ja toimittaa isän ohi menneet kiekot pihamaalta koriin. Heitellessä unohtuvat niin arjen paineet kuin pesäpallo. Tässä lajissa on myös se hyvä, että sitä voi harrastaa yksin ilman aikatauluja, että kaveriporukassa.

Frisbeegolf on myös elämässäni ensimmäinen urheilulaji, jota olen harrastanut ilman menestyspaineita, mutta eiköhän sekin tule muuttumaan, kunhan kerkeän käymään kilpailuissa. (Vaimo pudistaa päätään, mutta ei anneta sen häiritä hyvin alkanutta innostusta.) Frisbeegolf on myös auttanut ymmärtämään vaimoni loputonta shoppailuintoa. Nyt tiedän, miksi pitää olla joka lähtöön eri kengät ja laukut. Näin on myös frisbeegolfissa: eri heitoille on omat kiekkonsa, ja samanlaisiakin kiekkoja pitää olla myös useita, koska kuluessaan kiekosta löytyy uusia ominaisuuksia. Näin ollen halpa harrastus on muuttunut itselläni aivan joksikin muuksi, sillä kiekkoja on kertynyt parisen kymmentä ja lisää on tulossa. Näin innostunut en ole ollut mistään uudesta jutusta sitten lapsuusvuosien, joten tässähän vanheneva mieskin nuortuu.

Siitä päästänkin Sirviön esittämään kysymykseen, eli olenko koskaan joutunut jättämään ottelua väliin loukkaantumisen vuoksi?  En ainakaan muista, että yhtään ottelua olisi jäänyt välistä oman loukkaantumiseni takia. Joskus selkä on ollut aamulla sellaisessa kunnossa, että sängystä ylöspääsykin on tuottanut vaikeuksia, mutta silti sitä iltaa kohden on vetreydytty ja pystytty lyömään.

Toisena Sirviö halusi kysyä mikä saa minut pysymään fyysisesti niin terveenä kaudesta toiseen? Nyt on kyllä itsekin koputettava puuta, että näin on ollut. Tosin täytettyäni 35- vuotta, aamulla herätessäni selkä oli taas siinä kunnossa, että sängystä nousemista ei ainakaan ketteräksi voinut luonnehtia. Uskoisin, että jokerin roolini vaikuttaa osaltaan tähän kunnossa pysymiseen kesällä, sillä rooliini ei kuulu niin vahvasti juokseminen eikä ulkokentällä pelaaminen. Lisäksi talvisin tykkään tehdä sellaisia fysiikkaharjoitteita, jotka ovat sopineet minulle ja auttaneet osaltaan pysymään kunnossa.

Seuraavana heitetään pallo Simpille, joka on seuraavana blogivuorossa. Kerroppas, varsinkin naislukijoille, miten mies hemmottelee tyttöystävää?

Terveisin Poro