Sirren Pintaa Syvemmälle!

Kiitos Härkös Masa kysymyksestäsi! Niin onko asiaa, joka saa minut suuttumaan niin, että sapelit kolisee ja ärräpäät sinkoilee? Kyllä ne ärräpäät silloin tällöin lentelee, ainakin oman pään sisällä, joskus jopa kahteen kertaan lueteltuna. Kyllähän ne tappiot ja epäonnistumiset suututtaa niin pirusti. Varsinkin silloin kun voitto on ollut niin lähellä mutta sitten se on luisunut käsistä. Vaikka jokainen tappio suututtaa niin varsinkin tappio JoMalle nousee siinä listassa aina top5:seen, jolloin ärräpäät on herkimmillään. Jokainen meistä on erilainen persoona ja jokainen meistä käsittelee ja ilmaisee hermostumisen tai suuttumisen eri tavoin. Ei varmastikaan ole sitä yhtä oikeaa tapaa käsitellä tappioita ja epäonnistumisia mutta ehkä tärkein asia on että niistä oppii.

Palttiarallaa 9 000 kilometriä 13 päivään. Siihen päälle vielä pudotuspelireissut. Onneksi nämä päivät jakautuu suhkot tasaisesti toukokuun puolesta välistä elokuun alkuun. Meillä kaikki vierasreissut, pois lukien Joensuu, sijaitsevat yli 250 kilometrin päässä. Sotkamoon, Kouvolaan ja Jyväskylään lähdetään siinä puolen päivän paikkeilla, joten nämä reissut voidaan vielä laskea lyhyiksi. Muut reissut ovatkin sitten pidempiä.. Aamulla 7-8 aikaan lähtö ja takaisin kotona aikaisin aamuyöstä.

Aikaa E. Karhun bussissa vietetään siis jos jokunen tunti.  Kuinka tämä aika sitten saadaan kulumaan? Aika kuluu parhaiten kun jotain tekee eikä vain sormia pyörittele ja maisemia katsele. Leffat, kortin peluu, lukeminen, musiikin kuuntelu, jutustelu, nukkuminen.. Aika perinteisin menoinhan me aikaa kulutetaan. Jokaisella pelaajalla on kuitenkin omat mielitekemisensä pelireissuilla. Karkeasti jaoteltuna Kiteen Pallon pelaajat ja taustajoukot voidaan jakaa kolmeen eri ”pelaajatyyppiin” ajankäytön suhteen:

Ryhmä 1. Etupenkin ”jappasijat”

”Jappasijat” eli jutustelijat miehittävät bussin kolme ensimmäistä riviä. Tässä ryhmässä keski-ikä on selkeästi korkein. Valtavan kokemuksen omaava ryhmä, joka kuluttaa aikansa pääsääntöisesti jappasten eli jutustellen ja ajoittain jopa meheviä tietokilpailukysymyksiä toisilleen heitellen. Ryhmän jäsenten välinen kemia toimii kiitettävällä tavalla, vaikkei sanallisilta yhteydenotoilta yhdelläkään reissulla olla vältytty. Tässä ryhmässä ei juurikaan keskustella henkeviä kotiasioista tai päivitellä pelipäivän säätä. Jappasu keskittyy vahvasti päivän polttavimpiin uutisotsikoihin, joihin jokaisella on oma vahva mielipiteensä. Tähän ryhmään kuuluvat todelliset ”urheiluniilot”. Eko, Tilli, Parta, Tepi, Häre ja tietenkin kuljettaja. Tähän ryhmään muiden on vaikea itseään vakiinnuttaa. Tällä ryhmällä on yksinoikeus päättää reissujemme pysähdyksistä, musiikista, leffoista jne.. Erityismaininnan ansaitsee huoltopäällikkö Olkkonen, jonka Bruins, ManU ja HPK hehkutukset kuuluvat usein peräpenkkiin asti.

Ryhmä 2. Keskipenkin ”vähän kaikkea”

Bussin keskiosaston miehittävät puolestaan henkilöt, joilla ei ole mitään selkeää vahvuutta vierasmatkoilla. Tämän ryhmän jäsenet tekevät kukin sitä mikä sillä hetkellä parhaalta tuntuu. Kirjojen ja lehtien lukeminen, leffojen katsominen, mobiililaitteen selailu ja ajoittainen jutustelu vieruskaverin kanssa. Tässä ryhmässä ei ole yhteistä säveltä siitä, miten aikaa kulutetaan. Pode, Myyry, Simppi, Jomppa ja allekirjoittanut ovat ryhmän vakiojäseniä. Jokaisella reissulla kuitenkin joku tai jotkut ryhmän jäsenistä eivät voi välttää kiusausta siirtyä hetkeksi 1. tai 2. ryhmään. Keskeistä on kuitenkin, että aika joka istutaan, käytetään jollain tapaa hyväksi. Oma ajankulutukseni on viime aikoina keskittynyt akselille läppäri - jutustelu - nukkuminen.  Erityismaininnan saa Latvalan Masa, joka ei varsinaisesti enää kuulu koko ryhmään. Masa oli aikoinaan ryhmän kantavia voimia, mutta teki keskikesän kynnyksellä kovan ratkaisun ja siirtyi vähemmittä meluitta 3. ryhmään. Kilpailuvietti vei miehen mennessään mutta saa nähdä tuoko routa porsaan kotiin vielä syksyn aikana.

3. Takapenkin ”pelurit”

Korttihait, joille pelkkä pesäpallopelin pelaaminen ei riitä. Lupausta, holdemia ja tikkipokkaa. Jos ei muuta niin ainakin veikataan vuorotellen pakasta tulevien korttien väriä ja katsotaan kuka saa eniten. Poro, Hynä, Tono, Topi, Murikka, Aki, Hanski, Hämis ja Masa. Ryhmän selkeästi vahvin ominaisuus on kortinpeluu. Silloin tällöin voi samaan aikaan olla kaksikin pelipöytää, mutta useimmiten ainakin joku tai jotkut tekevät pelaamisen sijaan muuta. Pelaaminen alkaa heti kun riittävä määrä ilmoittautuu ja loppuu kun viimeinen peluri nukahtaa. Erityismaininnan ansaitsee Aki. Aki pelaa korttiringissä niin tunteella, että ajoittain miehen voiton tai tappion huudahdukset keskeyttävät jopa etupenkin ”jappasut”. Huhujen mukaan Akin menestys korttiringissä ei ole ollut kummoista, mutta uskon vahvasti, että tuolla panostuksella ja itseluottamuksella kelkka kääntyy.

Siinä hieman linja-auto elämää Kiteen Pallon tapaan. Seuraavaksi bloggaamaan asettuu Mika ”Poro” Laukkanen. Kysynkin Porolta hänen pitkän iän salaisuutta. Eli oletko koskaan joutunut jättämään ottelua väliin loukkaantumisen vuoksi? Mikä saa sinut pysymään fyysisesti niin terveenä kaudesta toiseen?