HÄRKÖSEN TURINAT!

Nyt on aika minun raapustaa pintaasyvemmälle blogiin joitakin ajatuksia teille nettisivujen lukijat.

Ihan alkuun taidan vastata Tonon esittämiin kysymyksiin ja sitä kautta siirtyä jouhevasti kohti valitsemaani aihepiiriä, joka käsittelee tällä kertaa pesis-hulluutta.

Toni kyseli meikäläiseltä, että mikäpä se on maineekkaan Ilomantsilaisen kultakurkun bravuuri-biisi karaokessa ja kyllä täytyy nyt sanoa että kyllä se taitaa olla tuo Popedan ”punaista ja makeaa”. Toki Koivuniemen tytön ”aikuinen nainenkin” särähtää sopivassa myötälaitasessa, mutta kyllä jooo…popedaa popedaa!! Toinen kysymys kuului Tonilta että miksipä ei meikäläinen osallistunut Tyllin maineekkaaseen saunailtaan…niin, vaikka olisi miten herkullinen tilanne keksiä kaikenmoisia syitä ja selityksiä…kuten ettei emäntä laskenut, tai ei hirveästi tuommoinen saunailtameininki kiinnosta, tai että halusin kaikessa rauhassa jo keskittyä seuraavaan peliin….mutta raaka tosiasia oli että meikäläinen joutui menemään siviilityöni pariin, eli yövuoroon Kuikanpesälle.

Mutta sitten itse aiheeseen. Ajattelin blogissani avata hieman aihetta ”pesäpallohulluus”. Pesäpallohulluus on sairaus, josta yllättävän moni Suomalainen kärsii. Sairauden oireet ovat lievemmillään sydämen tykytyksiä, käsien hikoilua, kielenkäytön muuttumista aggressiivisempaan suuntaan jne. Mutta pesäpallohulluus voi vakavimmillaan myös johtaa totaaliseen riippuvuussuhteeseen, todellisuuden ja epätodellisuuden hämärtymiseen ja itsensä täydellisesti lajille uhraamiseen. Nämä oireet taas johtavat siihen että kesälomasuunnitelmia joutuu tekemään kannattamamme joukkueen peliaikataulujen mukaan, aurinkoisena kesänä rusketusraidat määräytyvät fanipaitojen hihojen pituuden mukaan, unettomia öitä joutuu viettämään jossitellessa sitä, että jos se Korhosen Roope ei olis sotkamossa niin varmasti Kitee olisi voittanut tänä(kin) vuonna sotkamon vieraissa mennen tullen,  tai että jos se vääräpois merkki olis ollu suoraan syötöstä merkki niin varmasti ois juoksu tullu ja Kipa olis voittanu supervuoroparin.

Tämän pesishulluuden pahimmassa muodossa ihminen on jo sitten totaalisesti kansallispelimme kiemuroiden pauloissa. Aamulla hampaita harjatessa piirtyy vähän nukutun yön unissa nähty pesäpallopeli, joka jäi harmittavasti kesken kotiutuslyöntikilpailussa. Aamupalalla appelsiini näyttää tuliterältä karhun pallolta, kiwi-hedelmät  karhennuserkalla kulutetuilta ja muutaman kerran rantakentän jordanissa uitetulta pelivälineeltä. Siviilityössä (joka on kesäaikaan varsin harvinainen todellisille pesishulluille) pesäpallopelin huumassa putkiutuneet aivot kiertävät samaa kenttäpesiä muistuttavaa rataa ja mielessä siintää jo illallinen peli tai treenit. Jos ilta on kuitenkin vapaa omista pesisriennoista, niin pitäähän sitä sentään selata tekstiteevee, netissä olevat pelien liveseurannat, veikkauksen pelikohteiden kertoimet ja iltalukemisena tietysti pesiksen vuosikertakirjasta poimia muutaman mielenkiintoisen pelaajan tilastotiedot.

Jäsentelemäni pesishulluuden eri muodot kuvastavat eri tasoillaan mielestäni sitä intohimoa, tunteiden paloa ja sitä asialle vihkiytymistä, jota lajimme parissa näkee hyvin paljon. Todelliset pesisfanit kömpivät katsomoon illasta toiseen vaikka taivaalta sataisi ”puukkoja tai vanhoja mummoja”. Urheilulajimme edustajat pistävät poskeen kourallisen buranaa, hankaavat iholleen tiikeribalsamia ja käskevät huollon vetää kilometrikaupalla teippiä nyrjähtäneiden nilkkojen ja revähtäneiden lihasten suojaksi että pystyisivät päivästä toiseen esittämään parastaan kilpakentillä. Kilpailijoiden lisäksi samaa ajallista ja taloudellista uhrautuvaisuutta näkee valtavasti talkooväen keskuudessa ja yhteistyökumppaneiden piirissä, jotka mahdollistavat lajimme harrastamisen….

Summa summarum, sen pitemmittä jorinoita päätän jäätävän pesishulluusdiagnosointini toteamalla lyhyesti sen, että: Mitä korkeamman sarjatason kanssa olemme pesiksessä tekemisissä, sitä ”pesishullumpaa” porukkaa on liikenteessä. Mutta ÄLÄ OLE HUOLISSASI, vaikka tunnistaisitkin itsessäsi yllämainittuja oireita, sillä meitä ”hurahtaneita” on paljon ja vertaistukiryhmään on helppo ja vaivaton päästä: Marssit vain rantakentän katsomoon tai otat yhteyttä Kipan seuraorganisaatioon ja liityt talkoolaisena, tukijana tai pelaajana meidän muiden pesishullujen iloiseen seuraan!!!

Seuraavan blogin kirjoittajalle, joka on Sirviön Mikko, esittäisin seuraavan kysymyksen: Onko Mikko olemassa sellaista asiaa joka saa sinut todella suuttumaan ja hermostumaan niin, että sapelit kolisee ja ärräpäät sinkoilee??