Se olisi sitten aika polkaista käyntiin Kipan blogi vuodelta
2014. Korkeammat voimat ovat suuressa viisaudessaan päättäneet lähteä niin
sanotusti ”kova pää edellä” haastamaan Kipa-faneja näiden kirjallisten ja
videomuotoisten tervehdysten luomisessa. Ensimmäinen vuoro lankesi minulle,
joten eihän siinä muuta voi, kun toteuttaa suuren Hiilarin toivomusta ja lähteä
raapustamaan jotakin lukijoiden iloksi tai suruksi.
Viime vuonna omalla vuorollani väsäsin suurella budjetilla,
viikkojen suunnittelun jälkeen LatvaMasan kanssa Tohmajärven esittelyvideon.
Valitettavasti video ei saavuttanut yhtä suurta suosiota, kuin eräs
kielitaiteilijatyttönen, joka tällä hetkellä tienaa videoillaan dollareita Ameriikassa
asti. Koska mikään taho ei halua maksaa minulle videoista, päädyin kirjalliseen
tuotokseen.
Luomisen tuska ja ensimmäisen kirjoittajan paineet loivat
tilanteestani lähes kestämättömän vaikean, sillä kirjoittamisaiheet tuntuivat
olevan melko vähissä. Päätin kuitenkin kertoa hieman viime kauden viimeisen
pelin jälkeisistä ajoista. Syksyllä pakkasin kamppeeni ja rojuni ja siirsin ne
70 kilometriä Pohjoiseen, eli isommalle kirkolle. Samaan aikaan yritin ottaa
niskalenkkiä opiskeluistani ja niiden viimeisestä isosta möröstä, eli
opinnäytetyöstä. Ajelin siis syksyllä lähes joka päivä Tohmajärvelle, jossa
käytiin melkoista käsipainia vastustaja kanssa jonka nimi oli
Materiaalinohjauksen kehittäminen, Case: MFG Components Oy. Syksyn
joukkueharjoituksiin matkatessa sain esimakua Suomen suosituimmasta
seurapelistä eli Suomipop-visasta. Joensuun osaston kanssa Kiteelle matkatessa
tuli myös tutuksi Simpin kiperät lätkäkysymykset, joita miettiessä tunnin matka
sujui yhdessä hujauksessa.
Nyttemmin keväällä yli satakiloinen vastustajani tuntui
väsyneen sen verran että pistevoittoon päättyi yli vuoden kestänyt taistelu,
joten viimeinen kouluhommani on näin selätetty. Mikäli Jyväskylän
ammattikorkeakoulun isot pomot näin päättävät, liitetään Ville Hämäläisen nimen
eteen liite ”tradenomi” aivan näillä näppäimillä. Syksyllä seuraavalla
kierroksella vastaani asettuu vieläkin isompi, jopa Alexander Kareliniin
verrattavissa oleva jääkaappipakastinyhdistelmä: työelämä. Käytänkin tämän
tilaisuuden hyväkseni ja julistan nyt kilpailun alkaneeksi. Kilpailun nimi on: Tarjoa
Hämäläisen ahman pojalle töitä. Kilpailun voittaja saa palkinnoksi tunnollisen
työntekijän talven pitkiksi kuukausiksi. Vastaukset ohjaan suoraan
sihteerilleni Aki Sutiselle, joka toivoo vastauksia sähköpostiin, joka varmaan löytyy jostakin. Mikäli ei, vastaukset voi myös lähettää pullopostilla.
Seuraavana blogivuorossa taitaakin olla Topi ”Döp”
Hurskainen, jolle esitänkin ensimmäisen haasteen. Mikä on Topin karaokebravuuri
ja haastan Topin esittämään videotervehdyksenä pienen pätkän tästä
musiikkieämyksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti